Olli Postin tarina

Pyysin Olli Postia kertomaan hiukan elämästään, jos joku ei vielä jostain syystä Ollin tarinaa ole kuullut :) Ja pyysin myös sen takia, että Ollilla on iso merkitys siinä, että itsekin innostuin terveellisestä ravinnosta ja voin nyt paremmin! Olli on loistava esimerkki siitä, mitä oikeanlaisella ravinnolla voi saada aikaan! :)

Elikkä tässäpä tulee:

Olli, kerro meille tarinasi :) Mikä sai sut innostumaan terveellisestä ravinnosta? Ja tutkimaan ravintoasioita yleensä.

2002 Kuortaneella alkoi tennispallot lennellä minne sattuu. Epäiltiin, että jokin hermo olisi jumissa, mutta äidin ms-tauti sai epäilemään että jospa se olisi periytynyt jälkikasvullekin. Testit näytti plakkeja aivoissa ja mitälie myös selkäytimessä, joten diagnoosi oli sillä selvä. En välittänyt enää ressata tulevaisuudesta, joten lähdin Thaimaata kiertelemään, ja vähän maailmaakin. Kaikki rahat palamaan mitä oli, ei enää mitään väliä, koska ms-taudistahan ei voi parantua? Sehän vain pahenee, kunnes menettää kaiken toimintakyvyn ja lopulta keuhkotkin pysähtyy hermovaurioiden seurauksena..? Niin minulle kerrottiin :) Joten heitin elämän risaiseksi – tai siis, kaiken mitä siitä oli vielä jäljellä. En voinut tietää, paljonko olisi vielä aikaa tehdä asioita koko keholla, kokea elämää. Harva joutuu parikymppisenä miettimään tuollaisia asioita. Minä jouduin, ja sen takia olen edelleen “ihan hullu”, vaikka olenkin elämäni kunnossa (ja nykyään huomattavasti paremmassa, kuin yksikään joka tätä juttua lukee, melkeinpä millä tahansa mittarilla).

Thaikuissa tauti sitten lopulta pahenikin siihen pisteeseen, että elämä alkoi olla ohi, jos ei sängyn pohjalla makaamista lasketa. Kuitenki…. minua oli huijattu aiemminkin. Pahat, ilkeät ja sielunsa rahaa ja asemaa vastaan myyneet LÄÄKÄRIT olivat vakavalla naamalla valehdelleet minulle myöskin astmasta – kunnes REHELLINEN lääkäri nimeltä Antti Heikkilä kertoi kirjassaan, kuinka helposti mikä tahansa krooninen tulehdustauti, mukaanlukien astma, paranee kun lakkaa aiheuttamasta sitä itselleen teollisesti prosessoidulla valkovehnällä, teollisesti prosessoidulla, liuotinjäämäisellä valkosokerilla ja kaikista ankarimmin prosessoidulla myrkky”maidolla” (nimeltä Valio). Astma ei Thaikuissa vaivannu, koska siellä valkovehnä oli edelleen lähes tuntematon käsite, kuten myös feikkimaito, eikä sokeriakaan tullut syötyä, kun itse RUOKA oli siellä niin hyvää! Thaimaan aito ruoka, ja Antti Heikkilän kirja, ja siitä seurannut astmasta “paraneminen” saivat minut epäilemään KAIKKEA – ja lopulta myös ms-tauti-tuomiota. Niinpä raahasin itseni vielä viimeisillä voimilla nettikahviloihin tutkimaan asiaa. Tuloksetta. Joka sivulla samat litaniat – ikäänkuin ne olisi copy-peistattu jostain virallisesta “totuuskirjasta”. Missään ms-tautiin liittyvässä sivustossa ei ollut ainuttakaan omaa ajatusta – pelkkää copypastea. Kuten itseasiassa kaikki “virallinen” ja “tieteellinen” on edelleen, tänäkin päivänä, minkä huomaat heti kun alat itse ottaa selvää asioista. Ei ainuttakaan (omaa) ajatusta, pelkkää copypastea. Kaikki.

Koska ei ollut parempaakaan tekemistä, jatkoin epätoivon ja pelon voimalla etsimistä, kunnes löysin tieni netin puoli-salaisille huuhaa-sivustoille. Kyllä, juuri niille, joiden sisältö on pelkkää epätieteellistä huuhaata. Tämä tietenkin häiritsi minua suuresti, koska molemmat vanhempani ovat ankaria akateemikkoja, ja itsekin olin aina rakentanut identiteettini loistavan koulumenestyksen varaan. Ja koulussahan opetetaan olemaan kriittinen kaikkea uutta kohtaan, ja uskomaan sokeasti kaikki virallinen. Tässä ei ole sanaakaan liioittelua, vaan itsekin huomaat että tasan tarkkaan näin on, kun vähänkin mietit asiaa.

Huuhaa sivustojen kautta löysin toinen toistaan härömpää huuhaata, ihan ufoja myöten. Kunnes lopulta, keväällä 2007, törmäsin Mike Adamsin kautta itseensä David Wolfeen – ja se oli sillä selvä. Sen jälkeen, tai jo oikeastaan 2006-vuodesta saakka, jokainen vuosi elämässäni on ollut edellistä parempi ja nousu suorastaan huimaa. Muistan vieläkin videon, jonka kautta todella innostuin David Wolfesta (vaikka olin törmännyt kaverin juttuihin netissä jo 2003 asioita tutkiessani), ja haluan jakaa sen lukijoille:

Linkki videoon

Huikeaa settiä! Noita kahta kaveria kun kuunteli, sai pelot nopeasti kyytiä. Aina, kun esim. vielä keväällä 2006, koin jotain ms-oireita, kuuntelin vaan pari Mike Adamsin audiota, ja taas aloin luottaa kropan kykyyn parantaa itsensä, KUNHAN SILLE ANTAA NE RAVINTEET MITÄ SE TARVITSEE, ja mielellään lakkaa myös myrkyttämästä sitä Valio-Atrioilla ja muilla hirveillä, keskiaikaisiin kidutusmenetelmiin verrattavilla kuolintarvikkeilla.

 

Millaisia muutoksia oot huomannut olossasi sen jälkeen kun muutit ruokavaliotasi?

Millaisia muutoksia?

- aivot toimii paremmin ja kirkkaammin kuin koskaan ennen

- elämä ja maailma näyttäytyy ihmeellisempänä ja onnellisempana, kuin 5-vuotiaana, jolloin luulin olleeni onnellisimmillani

- manifestaatiokyky ja manifestoinnin helppous & välittömyys lähtenyt ihan käsistä, kuten Halmetojakin korostaa uusimmassa LuontaisTerveys-lehdessä.

- treenaamattakin säilyn paremmassa kunnossa KUIN PARHAINA URHEILU-VUOSINANI! Ja olen sentään tenniksen b-luokan suomenmestari, ja juniorisarjoissa voitin lukuisia sm-mitaleja, mukaanlukien kultaa nelinpelissä ja joukkueturnauksissa. Lukiossa juoksin parhaimmillani cooperissa 3250 metriä, mitä pidin hyvänä tuloksena. 2008-keväällä kävin kokeilemassa coopperia, ilman treeniä, mutta ihan parhailla superfoodeilla mitä silloin netistä sai tilattua, mukaanlukien takapihan rikkaruohoista duunatut marja-luomuhedelmä-pirtelöt. Tulos 3450 metriä, eli 200m enemmän kuin paras tulokseni silloin kun vielä urheilin, ja juoksin aina joka paikkaan ja tein joka kesä pitkiä rullaluistin-lenkkejä.. olin niin järkyttynyt tuloksesta, että lähdin samantien kunniakierrokselle alasti, kunnes huomasin, että ajanottaja ei ollutkaan ainoa suorituksen seuraaja.. joten juoksin äkkiä takaisin hakemaan shortseja. 2009-kesällä kokeilin myös city-cooperia, mutta silloin olin treenannut jo jonkin verran lihastakin painoksi, ja mukulakivillä oli lähes mahdoton juosta Feelmaxeilla. Juoksin jalat aivan hajalle, mutta sain viralliseksi tulokseksi sillä kertaa vain 3280 metriä – mikä on silti enemmän kuin parhaina urheilu-aikoinani hyvissä olosuhteissa.

- elämä on huikeasti vapaampaa, koska voi tehdä asioita, muttei tarvi tehdä mitään. Ei tarvitse treenata, ja silti säilyy kunnossa. Ei tarvitse treenata laulua, mutta silti kehittyy melkein itsestään. Vuosi vuodelta olen kehittynyt paremmaksi laulajaksi, vaikka olen lopettanut treenaamisen. Ja sama tuntuu pätevän myös kitaraan ja pianoon. Oppimiskyky on ehkä 10x nyt, verrattuna kymmenen vuoden takaiseen. Olen ehdottomasti nuorempi nyt 29-vuotiaana, kuin 10 vuotta sitten.

Kaveri, joka myös hifistelee foodeilla, kävi mittaamassa biologisen ikänsä. Testi on tarkoitettu aikuisille, joten taulukko alkaa kahdestatoista vuodesta. Kaverin tulokseksi tuli 12 – koska sen alempaa lukua ei voinut saada. Kaverin kronologinen ikä on yli 30v. Saman tunnen omassa kropassani – ei minulla 12-vuotiaana ollut läheskään näin siistiä, ja läheskään samaa energiatasoa – edes silloin. Ja mikä hauskinta, tiedän, etten voi edelleenkään yhtä hyvin kuin toiset ikäiseni, mikäli syön ja elän kuten he. Perusterveyteni on edelleen huonompi. Mutta jos ja kun elän ja syön 10 kertaa paremmin, voin olla handicapeistani huolimatta 5 kertaa terveempi, vapaampi ja menestyksekkäämpi. Ja tietenkin olen viimeiset kahdeksan vuotta yrittänyt suorastaan huutaa kaikille, kuinka he pystyisivät samaan mutta paljon enempäänkin, koska heillä ei ole samoja ongelmia taakkana. Kolmeen vuoteen ei kukaan kuunnellut, ja monen vuoden ajan jouduin sosiaalisista syistä jopa piilottelemaan safkojani, koska ne olivat ERILAISIA. No, nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen, niistä “Ollin erilaisista ruoista” onkin tullut valtakunnan coolein juttu, jota julkkikset, menestyjät ja etenkin luovan luokan edustajat ja liike-elämän menestyjät suorastaan ahmii, ja syystäkin. Ja edelleen vastailen ja liekitän vaikka aamuun asti, jos joku ihan tosissaan kysyy ja haluaa tietää jotain. Mutta enää en tyrkytä yhtään mitään taatusti kellekään. Koska enää ei tarvitse.

 

Mitkä on tärkeimpiä ruokia/foodeja mitä suosittelet ihmisten lisäävän päivittäiseen ruokavalioonsa?

Tärkeintä on hyvä vesi ja hyvä suola. Hyvä vesi on ilmaista, loydalahde.com, ja hyvä suola maksaa kolme euroa vuodessa, ja markkinoiden parhaankin suolan saa eurolla-parilla per kuukausi.

En edes suostu kertomaan enempää, ennen kuin lukija ottaa nämä kaksi käyttöönsä. Koska ne vaikuttaa kaikkein eniten, eikä maksa edes yhtään mitään; ainoastaan aavistuksen verran omaa aktiivisuutta, kiinnostusta ja itsestä lähtevää motivaatiota – halua olla hieman enemmän elossa. Sen jälkee voi tulla kysymään lisää – vaikkapa meikän Viidakkoblogista!

Kiitos Olli!! :)